Kategoria: Raskausaika

2kk

Ei, blogin kirjoittaminen ei ole loppunut vaikka viime kirjoituksesta onkin jo aikaa kulunut, monesti olen miettinyt että milloinka kerkeän kirjoittamaan ja mistä aiheesta. Tai kerkeishän sitä, mutta varsinkin silloin kun on ollut tilaisuus, olen yrittänyt sohvalla levätä enkä tässä koneen ääressä.

Aika vaan kuluu, ja käännytään jo marraskuulle kohta. Ensilumenhan käytti jo maassa mutta se sulikin jo. Oispa vähän lunta, ei ois niin pimeää ja tyttökin tykkäisi. Nimittäin kun ensilumi satoi, tytön piti kertoa mulle iltamyöhällä kun vein omaan sänkyyn(iltavuorossa ollessani hän nukkuu sohvalla 😀 ) että ulkona sataa lunta ja huomenna kiva lumikeli. 😀 Voi sitä lapsen riemua, on kuin pääsis jonnekin isompaan leikkipuistoon. 😀 <3

Jouluun olis enää vajaa 2kk aikaa, eli kohtahan sekin jo kolkuttaa ovella. Millainenkohan joulu on tänä vuonna? Viime joulu oli meille ensimmäinen uudessa talossa, saatiin viettää perheen kesken joulu kun mä sain joulun vapaaksi(koska olin sitä edellisen töissä). Muistan että joulu oli rauhallinen ja sellainen perinteinen. Tosin joulusauna saunottiin vasta joulupäivänä. Aattona huomattiin että saunan kiuas on tippumassa seinältä… Onnistuisiko tänä jouluna sauna jouluaattona? Nimittäin eihän meillä tänä vuonna juhannussaunakaan onnistunut juhannusaattona, ja perheen kesken saunominen siirtyi monella päivällä…

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tottahan se on. Perheemme lisääntyy uuden vuoden tienoilla. Eli 2kk:den päästä. Mitenkä tuo aika kuluu noin nopeasti? Minusta vasta tuntu että vieläkö on töitä 2kuukautta, ja nyt ei enää olisi kuin reilu 2viikkoa! Saan pitää vuosilomia puoli toista viikkoa vielä ennen äitiyslomaa. Tosin niinkuin olen viime viikot sanonut, päivä kerrallaan. Lähihoitajan työ asumispalveluyksikössä kun ei oo kuitenkaan mitään kevyttä fyysisesti.

Mutta  on tämä ollut ihanaa aikaa, jos siis ei kipuja lasketa… Kyllähän sitä odottaa että saapi pienokaisen syliin, mutta kun tietää että se päivä vaan lähenee päivä päivältä. <3

(kuva on otettu 17.10)

Prinsessa

Eilen oli kauan odotettu rakenneultra. Kyllä sitä ultraa odottaa aina hieman pelokkaana, jännittyneenä mutta niin innokkaana. Rakenneultrassa kätilö tutkii onko pienokaisella kaikki rakenteet mitkä näkyy ultrassa hyvin, lapsivettä tarpeeksi jne. Ja kyllä, meidän pienokaisella kaikki oli niinkuin kuuluukin. Pikkuinen kasvaa käyrien mukaan ihan täsmälleen, nauroin että oisko sitten täsmällinen siinä lasketussa ajassakin. 😀 Kätilökin tykkäsi ultrata koska pikkuinen niin kiltisti(toisinaanhan saattaa pyöriä ja liikkua niin kovasti). Sukupuolta kysyttäessä tuli vastaus: Ihan selvä prinsessa. 🙂 <3

Joten, ultrasta päästyämme minunhan piti saada ostaa se ensimmäinen body vauvalle uutena ja itse kaupasta. Mutta tarttuikin mukaan kaksi bodya kun oli samassa paketissa. 😀 Loppuja vauvanvaatteita katon sitten neidin vanhoista vaatteista ja kaverin tytön vanhoista vaatteista ja jos jotain uupuu niin kierrätyksenä, koska mitä sitä uutena ostaa kun käytettynä saapi melkeinpä ihan yhtä hyvää ja edullisempaakin. Tietenkin neidillekin ollaan sit uutena ostettu just sukkia ja sukkahousuja ja välillä jotain paitoja ja housuja, mutta suhteellisen vähän.(varastossa oottamassa neidin kasvua isoja vaatteita pari jätesäkillistä) 😀 🙂

Moni on kysynyt että kumpaa haluaisit tyttöä vai poikaa. Oon vastannut että toisaalta tyttöä mutta toisaalta poikaa, eli ihan sama.

Mikäs sen ihanempaa kuin se että tietää että pikkuisella prinsessalla on kaikki hyvin masussa? <3

Mutta vaikka nyt tuli teksti ”ruusuilla tanssimisesta”, niin ei tämä elämä sellaista aina ole, ne on vain näitä hetkiä. Kuume on ollut vaivana tytöllä ja viimeksi minulla. Syysflunssat liikenteessä… Ja muuta mikä välillä mietityttää ja pinnaa kiristyttää. :/ Mutta ei anneta niiden häiritä näitä iloisia asioita. Seuraavan kerran 1,5vko:n päästä pääsen kuuntelemaan vauvan sydänääniä, mutta vauva on kyllä niin innokas potkija että muistaa ilmoittaa olemassaolostaan jatkuvasti. 🙂 <3

Raskausaika

Ihana, kamala, mitä raskaus on? Niinkuin oon kirjoittanut, minusta se on ihanaa. Vaikka maha kasvaa, niin on se ihanaa tuntea kuin pikkuinen potkii ja ilmoittaa olemassa olostaan. Itse huomasin eilen että eipä sovikaan samat housut jalkaan mitkä sopi joskus kuukausi sitten. 😀 naureskelin että mistäköhän johtuisi. 😀 :p

Tietenkin muut oireet mitkä tulee raskaana ollessa eivät välttämättä ookaan niin ihania, itselläni välillä on iskias-kipuja tunnistettavissa, maha kasvaa ja töissä sen huomaa ehkä eniten koska hoitotyötä teen vanhuksien parissa. Mutta hyvin pystyn tekemään, tosin nostot on ollut jo että en mielellään nostele ettei sattuisi mitään. Pieniä liitoskipujakin tuntuu välillä varsinkin jos on äkkiliikkeitä, mutta sen kun tietää niin pystyy niitä välttämään. 🙂 Jos eka raskaus oli minulla itselläni helppo, onkohan tämä yhtä helppo? Ainakin näin puoleen väliin asti on ollut, tai eka raskaus tais olla jopa helpompi tähän mennessä. Pahoinvointi? Mitä se on?

Mieliteot. Appelsiinimehu ja ananas, ja nekin vain välillä. Mitä muuta? Ei mitään. Kerran suutuin isännälle kun oli juonut kaikki appelsiinimehut kaapista. Että eipä siinä miehen auttanut muuta kuin lähteä kauppaan. Onneks ei oo kauppaan pitkä matka. 😀

Väsymys. Alkuraskaudessa olisin voinut nukkua koko ajan, mutta kun sekään ei olisi auttanut. Syykin löytyi neuvolassa: hemppari matala. Heti aloitin rautalääkkeet, ja tuplasin annoksen joten sain arvon nousemaan ja vointikin alkoi virkistyä. Nyt on vointi ihan hyvä, eli todennäköisesti hemppariarvokin on hyvä.

Mitäs muuta? Ei tuu ainakaan mieleen. 🙂

Hui, miten tuo aika kuluu. Alkaa jo syyskuulle kohta vaihtua ja ei olisi enää kuin kolme kuukautta äitiyslomaan. :p Rakenneultrakin odottaa muutaman päivän päästä. :p

(kuva otettu 7.8. joten ei ihan tänään otettu.)

Kysymyksiä

Niinkuin eilen kirjoitinkin, on tämä vaan niin ihanaa aikaa. Juuri katselin äitiyspakkaustakin netistä, voi kun saisin sen jo kotiin. Mutta joo tää on sitä ruusuilla tanssimista, saahan sitä vähän olla? Minulla on jo 16.viikko menossa joten nopeasti se aika menee. Ja sehän menee nopeasti. <3

Mutta päässä pyörii kaiken ihanuuden keskellä myös kysymyksiä. Miten neiti ottaa vastaan pikkusisaruksen? Millainen uusi pienokainen on? Onko hän terve? Miten meidän parisuhde muuttuu? Miten perheen elämä muuttuu kun on neljä kolmen sijasta? Meneekö kaikki hyvin? Millainen loppuraskaudesta ja synnytyksestä tulee? Entä sitten kun vauva kasvaa, millainen hän on? Mitä teen kun vauva alkaa olla lähemmäksi vuoden? Palaanko töihin? Lähdenkö opiskelemaan? Entä se taloudellinen puoli? Selvitäänhän myö miehen kanssa vauva-arjesta yhdessä?

Ja paljon lisää kysymyksiä…Mutta nämähän on varmasti niitä mitä jokainen odottava äiti miettii, eikös niin? Ja vastaukset kysymyksiin tulee ajan myötä. Toisiin sitten jo vauvan synnyttyä, toisiin sitten vuoden-kahden päästä. Turha niistä vielä stressata, mutta miettiihän sitä tulevaisuutta jokainen. Mutta niinkuin äitini minulle on sanonut todella usein: Asioilla on tapana järjestyä. Ja olen sen kyllä jo tässä omassa elämässäni huomannut. Asiat on aina järjestynyt vaikka olen jo pelännyt että ei muuten järjesty. 🙂

Kolmesta neljä

Miten kertoa reilu 3-vuotiaalle että sinusta tulee isosisko? Joka on tottunut siihen että saapi aina sen huomion vanhemmilta ja muilta ihmisiltä? Joka on tottunut että hän on se ainut vanhempien rakas lapsi? Ja että vauva on hänen pikkusisaruksensa? Ja se että pikkusisarus tulee vasta ”pitkän” ajan päästä?

Noh, eilen sitten rohkastuin kertomaan neidille että sinusta tulee isosisko, tyttöhän siitä totes ja toteaa edelleen että ei tule. Ja kerroin että äidin mahassa on vauva, siitä kyllä on muistuttanut. Ei oo ehken siis tajunnut että hei se on se pikkusisarus yhtä kuin vauva äidin mahassa. 😀 Ja hyvä kertoa että sitten kun on talvi ja lunta tulee niin sitten sinusta tulee isosisko. Milloin on talvi? (luotan siihen että vuoden vaihteessa on siis lunta.) 😀

Asia varmasti konkretisoituu tytöllekin kun äidin maha kasvaa. Ja etenkin sitten kun ruvetaan laittaa pinnasänky paikoilleen ja pestään vauvanvaatteita jne. Voi että odotan kyllä sitä aikaa innolla. :p <3

Juuri eilen kävin neuvolassa ja juteltiin että kolmesta neljä ja uusi ihminen perheeseemme. Ekan kohdalla kodissa ei ollut kuin äiti ja isä, mutta nyt on myös isosisko siinä. Joten odotan vauva-arkea hieman eri tavalla, mutta samalla tavalla kuitenkin. Jännä tunne sitten kuitenkin on kun odottaa nyt yksi ihminen enemmän vauvan syntymää. Vaikka tuntuisi että puolisen vuotta on pitkä aika, mutta nopeasti se menee. Ei sitä huomaakaan. Mutta mennäänhän nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja nautitaan tästä ajasta. (Tykkäsin myös esikoisen aikana raskausajasta) 🙂 <3