Ei, blogin kirjoittaminen ei ole loppunut vaikka viime kirjoituksesta onkin jo aikaa kulunut, monesti olen miettinyt että milloinka kerkeän kirjoittamaan ja mistä aiheesta. Tai kerkeishän sitä, mutta varsinkin silloin kun on ollut tilaisuus, olen yrittänyt sohvalla levätä enkä tässä koneen ääressä.
Aika vaan kuluu, ja käännytään jo marraskuulle kohta. Ensilumenhan käytti jo maassa mutta se sulikin jo. Oispa vähän lunta, ei ois niin pimeää ja tyttökin tykkäisi. Nimittäin kun ensilumi satoi, tytön piti kertoa mulle iltamyöhällä kun vein omaan sänkyyn(iltavuorossa ollessani hän nukkuu sohvalla 😀 ) että ulkona sataa lunta ja huomenna kiva lumikeli. 😀 Voi sitä lapsen riemua, on kuin pääsis jonnekin isompaan leikkipuistoon. 😀 <3
Jouluun olis enää vajaa 2kk aikaa, eli kohtahan sekin jo kolkuttaa ovella. Millainenkohan joulu on tänä vuonna? Viime joulu oli meille ensimmäinen uudessa talossa, saatiin viettää perheen kesken joulu kun mä sain joulun vapaaksi(koska olin sitä edellisen töissä). Muistan että joulu oli rauhallinen ja sellainen perinteinen. Tosin joulusauna saunottiin vasta joulupäivänä. Aattona huomattiin että saunan kiuas on tippumassa seinältä… Onnistuisiko tänä jouluna sauna jouluaattona? Nimittäin eihän meillä tänä vuonna juhannussaunakaan onnistunut juhannusaattona, ja perheen kesken saunominen siirtyi monella päivällä…
Uusi vuosi, uudet kujeet. Tottahan se on. Perheemme lisääntyy uuden vuoden tienoilla. Eli 2kk:den päästä. Mitenkä tuo aika kuluu noin nopeasti? Minusta vasta tuntu että vieläkö on töitä 2kuukautta, ja nyt ei enää olisi kuin reilu 2viikkoa! Saan pitää vuosilomia puoli toista viikkoa vielä ennen äitiyslomaa. Tosin niinkuin olen viime viikot sanonut, päivä kerrallaan. Lähihoitajan työ asumispalveluyksikössä kun ei oo kuitenkaan mitään kevyttä fyysisesti.
Mutta on tämä ollut ihanaa aikaa, jos siis ei kipuja lasketa… Kyllähän sitä odottaa että saapi pienokaisen syliin, mutta kun tietää että se päivä vaan lähenee päivä päivältä. <3
(kuva on otettu 17.10)