Prinsessa

Eilen oli kauan odotettu rakenneultra. Kyllä sitä ultraa odottaa aina hieman pelokkaana, jännittyneenä mutta niin innokkaana. Rakenneultrassa kätilö tutkii onko pienokaisella kaikki rakenteet mitkä näkyy ultrassa hyvin, lapsivettä tarpeeksi jne. Ja kyllä, meidän pienokaisella kaikki oli niinkuin kuuluukin. Pikkuinen kasvaa käyrien mukaan ihan täsmälleen, nauroin että oisko sitten täsmällinen siinä lasketussa ajassakin. 😀 Kätilökin tykkäsi ultrata koska pikkuinen niin kiltisti(toisinaanhan saattaa pyöriä ja liikkua niin kovasti). Sukupuolta kysyttäessä tuli vastaus: Ihan selvä prinsessa. 🙂 <3

Joten, ultrasta päästyämme minunhan piti saada ostaa se ensimmäinen body vauvalle uutena ja itse kaupasta. Mutta tarttuikin mukaan kaksi bodya kun oli samassa paketissa. 😀 Loppuja vauvanvaatteita katon sitten neidin vanhoista vaatteista ja kaverin tytön vanhoista vaatteista ja jos jotain uupuu niin kierrätyksenä, koska mitä sitä uutena ostaa kun käytettynä saapi melkeinpä ihan yhtä hyvää ja edullisempaakin. Tietenkin neidillekin ollaan sit uutena ostettu just sukkia ja sukkahousuja ja välillä jotain paitoja ja housuja, mutta suhteellisen vähän.(varastossa oottamassa neidin kasvua isoja vaatteita pari jätesäkillistä) 😀 🙂

Moni on kysynyt että kumpaa haluaisit tyttöä vai poikaa. Oon vastannut että toisaalta tyttöä mutta toisaalta poikaa, eli ihan sama.

Mikäs sen ihanempaa kuin se että tietää että pikkuisella prinsessalla on kaikki hyvin masussa? <3

Mutta vaikka nyt tuli teksti ”ruusuilla tanssimisesta”, niin ei tämä elämä sellaista aina ole, ne on vain näitä hetkiä. Kuume on ollut vaivana tytöllä ja viimeksi minulla. Syysflunssat liikenteessä… Ja muuta mikä välillä mietityttää ja pinnaa kiristyttää. :/ Mutta ei anneta niiden häiritä näitä iloisia asioita. Seuraavan kerran 1,5vko:n päästä pääsen kuuntelemaan vauvan sydänääniä, mutta vauva on kyllä niin innokas potkija että muistaa ilmoittaa olemassaolostaan jatkuvasti. 🙂 <3

Raskausaika

Ihana, kamala, mitä raskaus on? Niinkuin oon kirjoittanut, minusta se on ihanaa. Vaikka maha kasvaa, niin on se ihanaa tuntea kuin pikkuinen potkii ja ilmoittaa olemassa olostaan. Itse huomasin eilen että eipä sovikaan samat housut jalkaan mitkä sopi joskus kuukausi sitten. 😀 naureskelin että mistäköhän johtuisi. 😀 :p

Tietenkin muut oireet mitkä tulee raskaana ollessa eivät välttämättä ookaan niin ihania, itselläni välillä on iskias-kipuja tunnistettavissa, maha kasvaa ja töissä sen huomaa ehkä eniten koska hoitotyötä teen vanhuksien parissa. Mutta hyvin pystyn tekemään, tosin nostot on ollut jo että en mielellään nostele ettei sattuisi mitään. Pieniä liitoskipujakin tuntuu välillä varsinkin jos on äkkiliikkeitä, mutta sen kun tietää niin pystyy niitä välttämään. 🙂 Jos eka raskaus oli minulla itselläni helppo, onkohan tämä yhtä helppo? Ainakin näin puoleen väliin asti on ollut, tai eka raskaus tais olla jopa helpompi tähän mennessä. Pahoinvointi? Mitä se on?

Mieliteot. Appelsiinimehu ja ananas, ja nekin vain välillä. Mitä muuta? Ei mitään. Kerran suutuin isännälle kun oli juonut kaikki appelsiinimehut kaapista. Että eipä siinä miehen auttanut muuta kuin lähteä kauppaan. Onneks ei oo kauppaan pitkä matka. 😀

Väsymys. Alkuraskaudessa olisin voinut nukkua koko ajan, mutta kun sekään ei olisi auttanut. Syykin löytyi neuvolassa: hemppari matala. Heti aloitin rautalääkkeet, ja tuplasin annoksen joten sain arvon nousemaan ja vointikin alkoi virkistyä. Nyt on vointi ihan hyvä, eli todennäköisesti hemppariarvokin on hyvä.

Mitäs muuta? Ei tuu ainakaan mieleen. 🙂

Hui, miten tuo aika kuluu. Alkaa jo syyskuulle kohta vaihtua ja ei olisi enää kuin kolme kuukautta äitiyslomaan. :p Rakenneultrakin odottaa muutaman päivän päästä. :p

(kuva otettu 7.8. joten ei ihan tänään otettu.)

Muistoja

Facebook kertoo joka päivä muistoja edellisiltä vuosilta. Aivan mahtava juttu! Nimittäin, onko jo viisi vuotta päivälleen siitä kun muutin mieheni luokse, ihan tuiki tuntemattomaan? Onko siitä siis reilu viisi vuotta kun valmistuin lähihoitajaksi Varkaudessa? Onko neljä vuotta siitä kun meillä ruvettiin odottamaan esikoista? Kolme vuotta sitten ihana vauvakesä kotona? Mihin tää aika menee? Ensi vuonna neiti täyttää JO neljä, meillä on viisi-vuotis hääpäivä, ja perheemme lisääntyy, miten tää aika näin menee? Mutta eipä nyt ruveta elämään tulevaisuudessa, vaan nautitaan tästä hetkestä. 🙂

Tai jos hieman viittaa menneisyyteen… Menneisyydessä on sellaista jonka voisi unohtaa, mutta sitten taas niitä mitkä on niitä ihania muistoja mitä ei halua unohtaa mistään hinnasta. Sitten tulee taas kysymys JOS -elämä ei olisikaan mennyt niin kuin se on mennyt. Sittenhän mä en tässä olisi tässä paikassa, tässä perheessä ja nykyisen miehen kanssa. Joten sitä kysymystä on turha pohtia, mutta missäköhän sitä silloin olisi? En tiedä, mutta juuri näin on hyvä. En ole katunut kun viisi vuotta sitten päätin minnekä muutan kun silloin mietin että minnekäs sitä nyt lähtisi. Tämä oli se oikea suunta elämälle, ainakin näin viiden vuoden perusteella, toivottavasti myös monen vuoden päästäkin sanon näin! 🙂 <3

(kuvana valmistumiskuva v.2011)