Kategoria: Yleinen

Syksy

Lehtiä lentää puista, tuuli rupee tuntuu kylmemmältä, iltavuorosta tullessa on pimeetä, katulamppuja rupee syttymään, aamut on kylmiä. Syksy. Se vuodenaika mikä tulee kesän jälkeen. Jälleen, missä hanskat, missä pipo, missä heijastin? Niitä kaipailee varsinkin iltaisin ja aamuisin. Päivällä ei tulekaan mieleen että hei illalla on kylmempää ja pimeämpää. Mutta nyt mä sen opin(on se hyvä tähän ikään mennessä). Kohta siis laitan laukkuun hanskat ja pipon. Ja takissakin on heijastin. Onneks pyörässä on lisää heijastimia. Joten illalla tarkenen ajaa pyörällä kotiin töistä.(yleensä tähän menee syksyllä parisen viikkoa ennen kuin muistan…)

Syksyisin kerätään marjoja metsässä, äiti keräs sieniä, itse en oo vielä siihen innostunut. Marjoja kerään, jos keli antaa myöten ja itse en tule takaisin kipeäksi niin lähipäivinä käyn neidin kanssa metsässä. Syksyisin pitäis piha haravoida, korjata pihalta kesäjutut varastoon, nuukahtaneet kesäkukat heittää pois, talven puut tehdä varastoon… Lista on varmaankin aika pitkä jos rupeaa kaikkia luettelemaan.

Joten kesä oli ja meni. Ihan hyvä kesä voisin sanoa. Keväällä eli toukokuussa olin lomalla, oli tosi hyvä aika lomailla. Kesälläkin riitti kuitenkin lämpöö, mutta myös sateita. Mutta kyllä myö ulkona grillattiin, appiukon mökillä saunottiin ja jennan kanssa puistoiltiin. Eli nyt odottelemaan jälleen uutta kesää vuoden päähän, mutta nyt nautitaan syksystä ja sitten talvesta. On jokaisessa vuodenajassa niitä hetkiä mistä nauttii, on niitä lapsille, mutta myös aikuisille. 🙂

Muistoja

Facebook kertoo joka päivä muistoja edellisiltä vuosilta. Aivan mahtava juttu! Nimittäin, onko jo viisi vuotta päivälleen siitä kun muutin mieheni luokse, ihan tuiki tuntemattomaan? Onko siitä siis reilu viisi vuotta kun valmistuin lähihoitajaksi Varkaudessa? Onko neljä vuotta siitä kun meillä ruvettiin odottamaan esikoista? Kolme vuotta sitten ihana vauvakesä kotona? Mihin tää aika menee? Ensi vuonna neiti täyttää JO neljä, meillä on viisi-vuotis hääpäivä, ja perheemme lisääntyy, miten tää aika näin menee? Mutta eipä nyt ruveta elämään tulevaisuudessa, vaan nautitaan tästä hetkestä. 🙂

Tai jos hieman viittaa menneisyyteen… Menneisyydessä on sellaista jonka voisi unohtaa, mutta sitten taas niitä mitkä on niitä ihania muistoja mitä ei halua unohtaa mistään hinnasta. Sitten tulee taas kysymys JOS -elämä ei olisikaan mennyt niin kuin se on mennyt. Sittenhän mä en tässä olisi tässä paikassa, tässä perheessä ja nykyisen miehen kanssa. Joten sitä kysymystä on turha pohtia, mutta missäköhän sitä silloin olisi? En tiedä, mutta juuri näin on hyvä. En ole katunut kun viisi vuotta sitten päätin minnekä muutan kun silloin mietin että minnekäs sitä nyt lähtisi. Tämä oli se oikea suunta elämälle, ainakin näin viiden vuoden perusteella, toivottavasti myös monen vuoden päästäkin sanon näin! 🙂 <3

(kuvana valmistumiskuva v.2011)

Kesä

Kesä. Toisinaan sateinen ja kylmä, toisinaan lämmin ja aurinkoinen, niinkuin viime päivät ovat olleet. Vaikka itse onkin ollut töissä niin on siitä kesästä kerennyt nauttimaan. Kyllä sitä aamuvuoron jälkeen jaksaa vaan lähteä pulikoimaan neidin kanssa järveen, tai istua pihalla ja nautiskella jäätelöstä. Viime viikonloppuna isännän kanssa oltiin kalastelemassa ja keli oli melkeinpä tyyni ja iltaa kohti aurinkokin näyttäytyi. Mutta on ne aamut ollut kylmiä, kun ollaan töihin oltu lähdössä, tästähän ne varmaan rupee vielä kylmenemään…

Neidin kanssa usein käydään puistolemassa tai pienellä lenkillä tai jotain muuta keksitään. (tällä hetkellä lenkkeily riippuu kyllä minun voinnista…) Voi sitä lapsen riemua. :p

Marjoja. Metsästä tai pensaasta. Pitää ensi viikolla viinimarjoja keräillä neidin kanssa, niistähän hän tykkää. Parina viime vuotena ollut aina siellä pensaassa ja syömässä vaan marjoja. 😀 hyviä ja terveellisiähän ne on. Entäs mustikassa lapsen kanssa? Taitaa olla lapsen sankko tyhjä mustikoista ennen ku kotio pääsee kun pitää kävellessä kotiin syödä ne loputkin sieltä sankon pohjalta, mitä sinne edes kerkee mennä kun syö kerätessä ja suu mustikassa. 😀 Mutta eikös se riemu ja se että syöpi niitä marjoja siellä metsässä oo pääasia? 🙂 Taidetaan siis tänäkin vuonna käydä mustikassa. 🙂

Kesäistä viikonloppua muillekin! 🙂

Tulevaisuutta

Tulevaisuutta ei voi ennustaa ja tietää etukäteen, mutta mielessä se on hieman. Mitä tahansahan voi tapahtua mutta turha stressata siitä. Mulla oli ammattikoulun aikana kun opiskelin lähihoitajaksi haave: sairaanhoitaja. Haave tuli uudestaan esiin töissä ollessa v.2012. Kattelin jo ammattikorkean kouluja ja hakuja ja näin. Mutta sitten tuli se mutta. Ei taloudellinen tilanne antanut periksi. Ja sitten tuli häät ja sen jälkeen jo perheen lisäys jo tilanteeseen. Elikkä haave on vieläkin haave. Tosin ammatti on vaihtunut.

Tosin toinen ammatti oli jo mietinnässä joskus jo ammattikoulun aikaan, kun liikuin paljon ja kattelin mitä söin. Elikkä fysioterapeutti on haaveammattina. Ja on edelleen. Jospa joku päivä… Vai jotain muuta? Mitä muuta? Onneksi olen vielä nuori ja kerkeän opiskelemaan. Vaikka kuulemma opiskelu pitkän ajan jälkeen on aika tökkivää….

Mitä se olisi? Jotain mihinkä liittyy hoitotyö vai jotain ihan muuta? Minulla onneksi on tässä aikaa miettiä, äitiyslomalle jään loppuvuodesta, joten on aikaa miettiä mitä tekee. Lähihoitajana olen töitä tykännyt tehdä, ja tykkään edelleen, mutta olisi kiva tehdä jotain muuta, ja opiskella lisää. Mutta sen näkee sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Perheen koko

Olen siis tavannut mieheni viisi vuotta sitten, ja pian muutinkin hänen luokseen. Meillä oli lemmikkejä jotka olivat lapsiamme, mutta niistä jouduttiin siis luopumaan mutta kissa on ja pysyy talossa. Sitten ruvettiin haaveilemaan lapsesta, tyttäremme syntyi reilu kolme vuotta sitten. Tyttäremme on kyllä sellainen ilopilleri ja virkeä neiti, virtaa riittää vähän liikaakin(toki on niitä kiukkujakin ja 3-vuotiaan uhma.:D)

Tyttäremme oli syntynyt, ja minä palailin tekemään keikkatöitä hoito-alalle tytön ollessa alle vuoden, niin jo kyseltiin että joko toinen lapsi. Vastaus oli selvä: ei vielä, en tiiä milloinka. Nyt nautitaan tyttärestämme. Kyselyt ovat vaan lisääntyneet, onko se jotenkin että on oltava lapsia enemmän kuin yksi? Ja että lapset pitäisi tehdä lyhyellä aikavälillä? Eikö saa miettiä omaa jaksamistaan ja erityisesti myös sitä parisuhdetta mikä vauvaperheessä jää taka-alalle?

Meidän perheessä oli selvää että ei vielä toista lasta, jos perhe haluaa pysyä kasassa. Itselläni on ikäeroa isosiskoon 4vuotta, enkä ole kokenut sitä ongelmaksi. Mielestäni se on jokaisen parisuhteen oma päätös milloinka niitä lapsia tehdään, ja se ei ole niin itsestään selvyys että lapsi tulee sormia näpsäyttämällä.

Viime keväänä ruvettiin miettimään että taloomme emme sovi kunnolla jos perhe lisääntyy yhdellä ihmisellä, ilman että tehdään remonttia. Ja remonttia muutenkin oltaisiin jouduttu tekemään ja paljon. Myö ostettiin sitten kesän aikana uusi talo, muuttamaan päästiin syksyllä. Sai tyttökin sitten oman huoneen. Sen jälkeen rupesi tuntumaan että olisi aika toiselle lapselle, joten tein vappuna raskaustestin jossa oli kaksi viivaa. 🙂 <3

Uskalletaan asiasta nyt kertoa julkisemmin, eilen oli nt-ultra jossa kaikki niin hyvin kun voi olla. Ja vatsakin kasvaa että ei voi olla huomaamatta. Että perheemme lisääntyy pikkuisella vuoden vaihteessa. 🙂 <3

 

Juhannus

Keskikesän juhla. Joka vuosi kesäkuun loppupuolella. Odotetaan kovasti meteorologien juhannusennusteita, kait silloin on hyvä keli. Kukkiiko juhannusruusu juhannukseksi? Nostetaan lippu talkoon juhannusaattona ja saapi olla yön yli(ja toivotaan ettei tule myrsky yöllä ja kaada lipputankoa niinkuin on tehnyt joskus). Saunotaan hyvin, poltetaan kokko ja paistetaan makkaraa(tai eka kokko ja sitten sauna) ja valvotaan pitkään. Jos ei nukuta niin yölläkin käydään katsomassa onko kokossa vielä tulta. Ja onko hiiltä vielä aamullakin. Silloin ei ollut kiire minnekään. Näin muistan juhannukset kun olin nuori tyttönen ja asuin kotipaikalla vanhempieni luona. 🙂

Mutta miten on juhannus nykypäivänä? Vuorotyöläisellä varsinkin.

Juuri muistin että tämä on jo kolmas juhannus kun olen juhannuksena töissä. Joo, olisihan sitä kiva olla vapailla perheen kesken, mutta kyllä sitä vapaailtanakin työvuorojen välissä kerkeää saunomaan hyvin koivuvastan kanssa ja syödä hyvin ja nauttia juhannuksesta, kiireettömästä hetkestä. Ja kun on töissä, niin eipä haittaa vaikka olisi huono keli. Ja kun tuntuu nuo ennusteet vaihtuvan jatkuvaan. Nauranut olen että eipähän tule hölmöiltyä juhannuksena. 😀

Mutta nautitaanpa nyt kuitenkin siitä keskikesän juhlasta ja rauhallisesti ja ei hölmöillä! Me nautitaan juhannussaunasta juhannuslauantaina niinkuin viimekin vuonna. 🙂

 

Harrastuksia

Perhe- ja työelämän lisäksi myös harrastukset on suuressa osassa elämääni, ja koko perhettä. Meillä harrastetaan vapaaehtoistoimintaa spr:ssa. Kursseja on käyty, mikäs kurssi seuraavaksi? On ollu henkisen tuen kurssia ja ensiapua ja rinnepäivystystä näin äkkiseltään kerrottuna. Viimeisin kurssi minkä kävin oli Pped-koulutus.(eli suomeksi sanottuna peruselvytyskoulutus defibrilaattoria apuna käyttäen) Viime talvena meni vapaat aika pitkälti laskettelurinteessä päivystäen. Joka vuos on jokunen tapahtuma missä ensiapupäivystän. Ja sitten harjoitukset siihen ja kokoukset jne.

Mitenkä kerkeää kaiken ohella? Hyvin. Järjestelykysymyshän nuo päivystykset on mihinkä ei neitiä pysty ottamaan mukaan,(onneksi on tukiverkko) mutta tyttö kulkee kyllä mukana harjoituksissa. Ja harrastus on koko perheen yhteinen kun mies on myöskin ensiapu- ja rinnepäivystäjä. Ite toimin myös sitten osaston hallituksessa vahvasti.

Ja sitten myös toinen mikä on meijän elämässä mukana todella paljon: VPK. Eli vapaapalokunta. Itse toimin hallituksessa ja naisosastossa. Mies toimii hälytysryhmässä. Eli häly saattaa tulla milloin ja mihin aikaan vaan ja yleensä jos vain pystyy niin lähtee. Ja takaisin tuloaikaahan ei tiedä lähtiessään. Paloasema on vielä kätevästi kodin lähellä ja päiväkodin vierellä, joten päiväkodillakin tyttö kahtelee piipaa-autoja ja näkyykö isiä. Myös autoja pitää käyä kahtomassa usein, ihan niinkuin ei olis koskaan nähnyt. 😀 Ja entäs kun lähteevät liikeenteeseen pillit päällä, tytön pitää olla ikkunassa kiinni että saa kuulla pillien äänet. Ja tunnistaa kyllä paloautot ja ambulanssit liikenteessä, ja iloitsee aina kun näkee. Voi tuota kolme vuotiaan riemua. :p

Miksi täyttää elämän näillä harrastuksilla? Siksi kun tykkää todella kovasti. Molemmat harrasteet on sellaisia että pitää todella nauttia siitä mitä tekee. Minultakin monesti kysytty, saako mitään korvausta kun päivystetään. Ei saa kuin hyvänmielen ja ruoan ilmaiseksi. Ja se ilo mikä tulee siitä auttamisesta. 🙂 <3

Iloja arjen keskellä

Eilen oli viikko puolessa välissä, myös minulla, tuleva viikonloppu onkin vapaa. Miten tätä arkea jaksaa? Töistä päästyään näin vanhaa hyvää ystävääni(jota en ollut nähnyt neljään vuoteen), sitten grillailtiin takapihalla perheen kesken ja saunottiin. Ja kun kerrankin oli hyvä keli kun oli vapaailta töistä. Pari päivää sittenkin puistoiltiin hyvän ystävän ja lapsien kanssa. Näistä hetkistä pitää muistaa nauttia ja pitää kiinni, ei tunnu arkikaan niin raskaalta. Vielä pari vuoroa töitä niin pääsee sitten viikonloppuvapaalle, jossa myös asioita joista tykkee(tietenkin sääennusteet ei ole nyt ennustanut hyvää keliä, mutta se nyt ei ole se pääasia).

Näin tätä arkea jaksaa. <3

Sääennusteista ja vapaista tuli mieleen, kuuntelin tässä yhtenä päivänä työmatkalla kun radiossa höpöttelivät että eihän lapsena haitannut mikään vesisade ja keli muutenkaan, mutta mitenkäs on aikuisena? Siitä tehdään liian iso numero jos vapailla on huono keli. Jos lomaviikollakin on huono keli, kuuluu yleensä: loma ei menny hyvin kun oli niin huono keli. eikös se ole pääasia se loma ja tekee mitä voipi sit tehä. Pitäis ottaa lapsista mallia. 🙂 Eikös näin?

Nimen keksiminen

Yksi vaikeimmista oli minulle blogin tekemisessä nimen keksiminen. Mitenkä yhdistää perheen ja rakkauden samaan? Ja että sitä ei ole muilla? Tuskastuin jo, ja sitten keksin: minäkinsinua. Tyttöäni, miestäni ja elämääni ylipäätänsä rakastan.

Elämä. Yksinkertainen mutta monimutkainen. Kyllä se on ihanaa kaiken maailman ylä- ja alamäkienkin jälkeen. Ja ei sitä jaksa elää jos ei ole onnellinen. Siitä pitää tehdä sellainen. Vaikka on asioita joissa on luovittava ja on joutunut luopumaan muutamista asioista tytön syntymän jälkeen, mutta lause: aika aikaansa kutakin. Eli se on sitten mahdollista jälleen kun neiti kasvaa isommaksi. Ja mitä kaikkea pystyykin tekemään lapsen kanssa? Ja lapsen pystyy ottamaan harrastuksiinkin mukaan, ei kaikesta tarvitse luopua.

Ja mistä sitä tietää jos sais innostettua lapsenkin laskettelemaan? kalastelemaan? ja muutakin tekemään mistä itse nauttii? mutta tyttö saa itse päättää sitten kun kasvaa hieman. 🙂

Miksi blogi?

Miksi blogia? Ensimmäiseksi tulee mieleen kysymys miksi. Että onhan noita blogeja jo tosi paljon… Mutta oon tässä miettinyt jo pidemmän aikaa että olisi kiva kirjoitella ja nyt otin niskasta kiinni ja etsiskelin parasta sivustoa ja näin. Nyt se alkaa. 😀

Olen 24-vuotias nainen,  reilu 3-vuotiaan tytön äiti, miehen vaimo, töissä lähihoitaja ja vapaaehtoistyöntekijä harrastuksissa. Mitä vielä?

Ajattelin kirjoittaa perhe-elämästä ja sen tasapainoittelusta muun elämän kanssa, ja mitä nyt mieleen juolahtaa. Koska on perhe, johon kuuluu kaikki kolme mutta myös se kahden ihmisen välinen parisuhde, työ ja vapaa-aika, koko ajan saa painoitella siinä ”kultaisella” keskitiellä. Mitenkä päin olisi hyvin? Ja että kaikilla olisi hyvä olla.

Perheeseemme kuuluu myös kissa: piiparinen, 5vuotta tuli juuri ikää hänelle. Ennen hänellä oli kavereita: koira ja pari pupua, mutta jouduimme heistä luopumaan kaikista kolmesta reilu vuosi sitten. Joten piipu on nyt ainut lemmikki meillä. Jospa joku päivä hänelle saataisiin kaveri. :p