Kuukausi: heinäkuu 2016

Kesä

Kesä. Toisinaan sateinen ja kylmä, toisinaan lämmin ja aurinkoinen, niinkuin viime päivät ovat olleet. Vaikka itse onkin ollut töissä niin on siitä kesästä kerennyt nauttimaan. Kyllä sitä aamuvuoron jälkeen jaksaa vaan lähteä pulikoimaan neidin kanssa järveen, tai istua pihalla ja nautiskella jäätelöstä. Viime viikonloppuna isännän kanssa oltiin kalastelemassa ja keli oli melkeinpä tyyni ja iltaa kohti aurinkokin näyttäytyi. Mutta on ne aamut ollut kylmiä, kun ollaan töihin oltu lähdössä, tästähän ne varmaan rupee vielä kylmenemään…

Neidin kanssa usein käydään puistolemassa tai pienellä lenkillä tai jotain muuta keksitään. (tällä hetkellä lenkkeily riippuu kyllä minun voinnista…) Voi sitä lapsen riemua. :p

Marjoja. Metsästä tai pensaasta. Pitää ensi viikolla viinimarjoja keräillä neidin kanssa, niistähän hän tykkää. Parina viime vuotena ollut aina siellä pensaassa ja syömässä vaan marjoja. 😀 hyviä ja terveellisiähän ne on. Entäs mustikassa lapsen kanssa? Taitaa olla lapsen sankko tyhjä mustikoista ennen ku kotio pääsee kun pitää kävellessä kotiin syödä ne loputkin sieltä sankon pohjalta, mitä sinne edes kerkee mennä kun syö kerätessä ja suu mustikassa. 😀 Mutta eikös se riemu ja se että syöpi niitä marjoja siellä metsässä oo pääasia? 🙂 Taidetaan siis tänäkin vuonna käydä mustikassa. 🙂

Kesäistä viikonloppua muillekin! 🙂

Kysymyksiä

Niinkuin eilen kirjoitinkin, on tämä vaan niin ihanaa aikaa. Juuri katselin äitiyspakkaustakin netistä, voi kun saisin sen jo kotiin. Mutta joo tää on sitä ruusuilla tanssimista, saahan sitä vähän olla? Minulla on jo 16.viikko menossa joten nopeasti se aika menee. Ja sehän menee nopeasti. <3

Mutta päässä pyörii kaiken ihanuuden keskellä myös kysymyksiä. Miten neiti ottaa vastaan pikkusisaruksen? Millainen uusi pienokainen on? Onko hän terve? Miten meidän parisuhde muuttuu? Miten perheen elämä muuttuu kun on neljä kolmen sijasta? Meneekö kaikki hyvin? Millainen loppuraskaudesta ja synnytyksestä tulee? Entä sitten kun vauva kasvaa, millainen hän on? Mitä teen kun vauva alkaa olla lähemmäksi vuoden? Palaanko töihin? Lähdenkö opiskelemaan? Entä se taloudellinen puoli? Selvitäänhän myö miehen kanssa vauva-arjesta yhdessä?

Ja paljon lisää kysymyksiä…Mutta nämähän on varmasti niitä mitä jokainen odottava äiti miettii, eikös niin? Ja vastaukset kysymyksiin tulee ajan myötä. Toisiin sitten jo vauvan synnyttyä, toisiin sitten vuoden-kahden päästä. Turha niistä vielä stressata, mutta miettiihän sitä tulevaisuutta jokainen. Mutta niinkuin äitini minulle on sanonut todella usein: Asioilla on tapana järjestyä. Ja olen sen kyllä jo tässä omassa elämässäni huomannut. Asiat on aina järjestynyt vaikka olen jo pelännyt että ei muuten järjesty. 🙂

Kolmesta neljä

Miten kertoa reilu 3-vuotiaalle että sinusta tulee isosisko? Joka on tottunut siihen että saapi aina sen huomion vanhemmilta ja muilta ihmisiltä? Joka on tottunut että hän on se ainut vanhempien rakas lapsi? Ja että vauva on hänen pikkusisaruksensa? Ja se että pikkusisarus tulee vasta ”pitkän” ajan päästä?

Noh, eilen sitten rohkastuin kertomaan neidille että sinusta tulee isosisko, tyttöhän siitä totes ja toteaa edelleen että ei tule. Ja kerroin että äidin mahassa on vauva, siitä kyllä on muistuttanut. Ei oo ehken siis tajunnut että hei se on se pikkusisarus yhtä kuin vauva äidin mahassa. 😀 Ja hyvä kertoa että sitten kun on talvi ja lunta tulee niin sitten sinusta tulee isosisko. Milloin on talvi? (luotan siihen että vuoden vaihteessa on siis lunta.) 😀

Asia varmasti konkretisoituu tytöllekin kun äidin maha kasvaa. Ja etenkin sitten kun ruvetaan laittaa pinnasänky paikoilleen ja pestään vauvanvaatteita jne. Voi että odotan kyllä sitä aikaa innolla. :p <3

Juuri eilen kävin neuvolassa ja juteltiin että kolmesta neljä ja uusi ihminen perheeseemme. Ekan kohdalla kodissa ei ollut kuin äiti ja isä, mutta nyt on myös isosisko siinä. Joten odotan vauva-arkea hieman eri tavalla, mutta samalla tavalla kuitenkin. Jännä tunne sitten kuitenkin on kun odottaa nyt yksi ihminen enemmän vauvan syntymää. Vaikka tuntuisi että puolisen vuotta on pitkä aika, mutta nopeasti se menee. Ei sitä huomaakaan. Mutta mennäänhän nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja nautitaan tästä ajasta. (Tykkäsin myös esikoisen aikana raskausajasta) 🙂 <3

Tulevaisuutta

Tulevaisuutta ei voi ennustaa ja tietää etukäteen, mutta mielessä se on hieman. Mitä tahansahan voi tapahtua mutta turha stressata siitä. Mulla oli ammattikoulun aikana kun opiskelin lähihoitajaksi haave: sairaanhoitaja. Haave tuli uudestaan esiin töissä ollessa v.2012. Kattelin jo ammattikorkean kouluja ja hakuja ja näin. Mutta sitten tuli se mutta. Ei taloudellinen tilanne antanut periksi. Ja sitten tuli häät ja sen jälkeen jo perheen lisäys jo tilanteeseen. Elikkä haave on vieläkin haave. Tosin ammatti on vaihtunut.

Tosin toinen ammatti oli jo mietinnässä joskus jo ammattikoulun aikaan, kun liikuin paljon ja kattelin mitä söin. Elikkä fysioterapeutti on haaveammattina. Ja on edelleen. Jospa joku päivä… Vai jotain muuta? Mitä muuta? Onneksi olen vielä nuori ja kerkeän opiskelemaan. Vaikka kuulemma opiskelu pitkän ajan jälkeen on aika tökkivää….

Mitä se olisi? Jotain mihinkä liittyy hoitotyö vai jotain ihan muuta? Minulla onneksi on tässä aikaa miettiä, äitiyslomalle jään loppuvuodesta, joten on aikaa miettiä mitä tekee. Lähihoitajana olen töitä tykännyt tehdä, ja tykkään edelleen, mutta olisi kiva tehdä jotain muuta, ja opiskella lisää. Mutta sen näkee sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.