Kategoria: Harrastukset

Kesä

Kesä. Toisinaan sateinen ja kylmä, toisinaan lämmin ja aurinkoinen, niinkuin viime päivät ovat olleet. Vaikka itse onkin ollut töissä niin on siitä kesästä kerennyt nauttimaan. Kyllä sitä aamuvuoron jälkeen jaksaa vaan lähteä pulikoimaan neidin kanssa järveen, tai istua pihalla ja nautiskella jäätelöstä. Viime viikonloppuna isännän kanssa oltiin kalastelemassa ja keli oli melkeinpä tyyni ja iltaa kohti aurinkokin näyttäytyi. Mutta on ne aamut ollut kylmiä, kun ollaan töihin oltu lähdössä, tästähän ne varmaan rupee vielä kylmenemään…

Neidin kanssa usein käydään puistolemassa tai pienellä lenkillä tai jotain muuta keksitään. (tällä hetkellä lenkkeily riippuu kyllä minun voinnista…) Voi sitä lapsen riemua. :p

Marjoja. Metsästä tai pensaasta. Pitää ensi viikolla viinimarjoja keräillä neidin kanssa, niistähän hän tykkää. Parina viime vuotena ollut aina siellä pensaassa ja syömässä vaan marjoja. 😀 hyviä ja terveellisiähän ne on. Entäs mustikassa lapsen kanssa? Taitaa olla lapsen sankko tyhjä mustikoista ennen ku kotio pääsee kun pitää kävellessä kotiin syödä ne loputkin sieltä sankon pohjalta, mitä sinne edes kerkee mennä kun syö kerätessä ja suu mustikassa. 😀 Mutta eikös se riemu ja se että syöpi niitä marjoja siellä metsässä oo pääasia? 🙂 Taidetaan siis tänäkin vuonna käydä mustikassa. 🙂

Kesäistä viikonloppua muillekin! 🙂

Harrastuksia

Perhe- ja työelämän lisäksi myös harrastukset on suuressa osassa elämääni, ja koko perhettä. Meillä harrastetaan vapaaehtoistoimintaa spr:ssa. Kursseja on käyty, mikäs kurssi seuraavaksi? On ollu henkisen tuen kurssia ja ensiapua ja rinnepäivystystä näin äkkiseltään kerrottuna. Viimeisin kurssi minkä kävin oli Pped-koulutus.(eli suomeksi sanottuna peruselvytyskoulutus defibrilaattoria apuna käyttäen) Viime talvena meni vapaat aika pitkälti laskettelurinteessä päivystäen. Joka vuos on jokunen tapahtuma missä ensiapupäivystän. Ja sitten harjoitukset siihen ja kokoukset jne.

Mitenkä kerkeää kaiken ohella? Hyvin. Järjestelykysymyshän nuo päivystykset on mihinkä ei neitiä pysty ottamaan mukaan,(onneksi on tukiverkko) mutta tyttö kulkee kyllä mukana harjoituksissa. Ja harrastus on koko perheen yhteinen kun mies on myöskin ensiapu- ja rinnepäivystäjä. Ite toimin myös sitten osaston hallituksessa vahvasti.

Ja sitten myös toinen mikä on meijän elämässä mukana todella paljon: VPK. Eli vapaapalokunta. Itse toimin hallituksessa ja naisosastossa. Mies toimii hälytysryhmässä. Eli häly saattaa tulla milloin ja mihin aikaan vaan ja yleensä jos vain pystyy niin lähtee. Ja takaisin tuloaikaahan ei tiedä lähtiessään. Paloasema on vielä kätevästi kodin lähellä ja päiväkodin vierellä, joten päiväkodillakin tyttö kahtelee piipaa-autoja ja näkyykö isiä. Myös autoja pitää käyä kahtomassa usein, ihan niinkuin ei olis koskaan nähnyt. 😀 Ja entäs kun lähteevät liikeenteeseen pillit päällä, tytön pitää olla ikkunassa kiinni että saa kuulla pillien äänet. Ja tunnistaa kyllä paloautot ja ambulanssit liikenteessä, ja iloitsee aina kun näkee. Voi tuota kolme vuotiaan riemua. :p

Miksi täyttää elämän näillä harrastuksilla? Siksi kun tykkää todella kovasti. Molemmat harrasteet on sellaisia että pitää todella nauttia siitä mitä tekee. Minultakin monesti kysytty, saako mitään korvausta kun päivystetään. Ei saa kuin hyvänmielen ja ruoan ilmaiseksi. Ja se ilo mikä tulee siitä auttamisesta. 🙂 <3