Kategoria: Elämä

Juhannus

Keskikesän juhla. Joka vuosi kesäkuun loppupuolella. Odotetaan kovasti meteorologien juhannusennusteita, kait silloin on hyvä keli. Kukkiiko juhannusruusu juhannukseksi? Nostetaan lippu talkoon juhannusaattona ja saapi olla yön yli(ja toivotaan ettei tule myrsky yöllä ja kaada lipputankoa niinkuin on tehnyt joskus). Saunotaan hyvin, poltetaan kokko ja paistetaan makkaraa(tai eka kokko ja sitten sauna) ja valvotaan pitkään. Jos ei nukuta niin yölläkin käydään katsomassa onko kokossa vielä tulta. Ja onko hiiltä vielä aamullakin. Silloin ei ollut kiire minnekään. Näin muistan juhannukset kun olin nuori tyttönen ja asuin kotipaikalla vanhempieni luona. 🙂

Mutta miten on juhannus nykypäivänä? Vuorotyöläisellä varsinkin.

Juuri muistin että tämä on jo kolmas juhannus kun olen juhannuksena töissä. Joo, olisihan sitä kiva olla vapailla perheen kesken, mutta kyllä sitä vapaailtanakin työvuorojen välissä kerkeää saunomaan hyvin koivuvastan kanssa ja syödä hyvin ja nauttia juhannuksesta, kiireettömästä hetkestä. Ja kun on töissä, niin eipä haittaa vaikka olisi huono keli. Ja kun tuntuu nuo ennusteet vaihtuvan jatkuvaan. Nauranut olen että eipähän tule hölmöiltyä juhannuksena. 😀

Mutta nautitaanpa nyt kuitenkin siitä keskikesän juhlasta ja rauhallisesti ja ei hölmöillä! Me nautitaan juhannussaunasta juhannuslauantaina niinkuin viimekin vuonna. 🙂

 

Harrastuksia

Perhe- ja työelämän lisäksi myös harrastukset on suuressa osassa elämääni, ja koko perhettä. Meillä harrastetaan vapaaehtoistoimintaa spr:ssa. Kursseja on käyty, mikäs kurssi seuraavaksi? On ollu henkisen tuen kurssia ja ensiapua ja rinnepäivystystä näin äkkiseltään kerrottuna. Viimeisin kurssi minkä kävin oli Pped-koulutus.(eli suomeksi sanottuna peruselvytyskoulutus defibrilaattoria apuna käyttäen) Viime talvena meni vapaat aika pitkälti laskettelurinteessä päivystäen. Joka vuos on jokunen tapahtuma missä ensiapupäivystän. Ja sitten harjoitukset siihen ja kokoukset jne.

Mitenkä kerkeää kaiken ohella? Hyvin. Järjestelykysymyshän nuo päivystykset on mihinkä ei neitiä pysty ottamaan mukaan,(onneksi on tukiverkko) mutta tyttö kulkee kyllä mukana harjoituksissa. Ja harrastus on koko perheen yhteinen kun mies on myöskin ensiapu- ja rinnepäivystäjä. Ite toimin myös sitten osaston hallituksessa vahvasti.

Ja sitten myös toinen mikä on meijän elämässä mukana todella paljon: VPK. Eli vapaapalokunta. Itse toimin hallituksessa ja naisosastossa. Mies toimii hälytysryhmässä. Eli häly saattaa tulla milloin ja mihin aikaan vaan ja yleensä jos vain pystyy niin lähtee. Ja takaisin tuloaikaahan ei tiedä lähtiessään. Paloasema on vielä kätevästi kodin lähellä ja päiväkodin vierellä, joten päiväkodillakin tyttö kahtelee piipaa-autoja ja näkyykö isiä. Myös autoja pitää käyä kahtomassa usein, ihan niinkuin ei olis koskaan nähnyt. 😀 Ja entäs kun lähteevät liikeenteeseen pillit päällä, tytön pitää olla ikkunassa kiinni että saa kuulla pillien äänet. Ja tunnistaa kyllä paloautot ja ambulanssit liikenteessä, ja iloitsee aina kun näkee. Voi tuota kolme vuotiaan riemua. :p

Miksi täyttää elämän näillä harrastuksilla? Siksi kun tykkää todella kovasti. Molemmat harrasteet on sellaisia että pitää todella nauttia siitä mitä tekee. Minultakin monesti kysytty, saako mitään korvausta kun päivystetään. Ei saa kuin hyvänmielen ja ruoan ilmaiseksi. Ja se ilo mikä tulee siitä auttamisesta. 🙂 <3

Iloja arjen keskellä

Eilen oli viikko puolessa välissä, myös minulla, tuleva viikonloppu onkin vapaa. Miten tätä arkea jaksaa? Töistä päästyään näin vanhaa hyvää ystävääni(jota en ollut nähnyt neljään vuoteen), sitten grillailtiin takapihalla perheen kesken ja saunottiin. Ja kun kerrankin oli hyvä keli kun oli vapaailta töistä. Pari päivää sittenkin puistoiltiin hyvän ystävän ja lapsien kanssa. Näistä hetkistä pitää muistaa nauttia ja pitää kiinni, ei tunnu arkikaan niin raskaalta. Vielä pari vuoroa töitä niin pääsee sitten viikonloppuvapaalle, jossa myös asioita joista tykkee(tietenkin sääennusteet ei ole nyt ennustanut hyvää keliä, mutta se nyt ei ole se pääasia).

Näin tätä arkea jaksaa. <3

Sääennusteista ja vapaista tuli mieleen, kuuntelin tässä yhtenä päivänä työmatkalla kun radiossa höpöttelivät että eihän lapsena haitannut mikään vesisade ja keli muutenkaan, mutta mitenkäs on aikuisena? Siitä tehdään liian iso numero jos vapailla on huono keli. Jos lomaviikollakin on huono keli, kuuluu yleensä: loma ei menny hyvin kun oli niin huono keli. eikös se ole pääasia se loma ja tekee mitä voipi sit tehä. Pitäis ottaa lapsista mallia. 🙂 Eikös näin?

Nimen keksiminen

Yksi vaikeimmista oli minulle blogin tekemisessä nimen keksiminen. Mitenkä yhdistää perheen ja rakkauden samaan? Ja että sitä ei ole muilla? Tuskastuin jo, ja sitten keksin: minäkinsinua. Tyttöäni, miestäni ja elämääni ylipäätänsä rakastan.

Elämä. Yksinkertainen mutta monimutkainen. Kyllä se on ihanaa kaiken maailman ylä- ja alamäkienkin jälkeen. Ja ei sitä jaksa elää jos ei ole onnellinen. Siitä pitää tehdä sellainen. Vaikka on asioita joissa on luovittava ja on joutunut luopumaan muutamista asioista tytön syntymän jälkeen, mutta lause: aika aikaansa kutakin. Eli se on sitten mahdollista jälleen kun neiti kasvaa isommaksi. Ja mitä kaikkea pystyykin tekemään lapsen kanssa? Ja lapsen pystyy ottamaan harrastuksiinkin mukaan, ei kaikesta tarvitse luopua.

Ja mistä sitä tietää jos sais innostettua lapsenkin laskettelemaan? kalastelemaan? ja muutakin tekemään mistä itse nauttii? mutta tyttö saa itse päättää sitten kun kasvaa hieman. 🙂