Perhe- ja työelämän lisäksi myös harrastukset on suuressa osassa elämääni, ja koko perhettä. Meillä harrastetaan vapaaehtoistoimintaa spr:ssa. Kursseja on käyty, mikäs kurssi seuraavaksi? On ollu henkisen tuen kurssia ja ensiapua ja rinnepäivystystä näin äkkiseltään kerrottuna. Viimeisin kurssi minkä kävin oli Pped-koulutus.(eli suomeksi sanottuna peruselvytyskoulutus defibrilaattoria apuna käyttäen) Viime talvena meni vapaat aika pitkälti laskettelurinteessä päivystäen. Joka vuos on jokunen tapahtuma missä ensiapupäivystän. Ja sitten harjoitukset siihen ja kokoukset jne.
Mitenkä kerkeää kaiken ohella? Hyvin. Järjestelykysymyshän nuo päivystykset on mihinkä ei neitiä pysty ottamaan mukaan,(onneksi on tukiverkko) mutta tyttö kulkee kyllä mukana harjoituksissa. Ja harrastus on koko perheen yhteinen kun mies on myöskin ensiapu- ja rinnepäivystäjä. Ite toimin myös sitten osaston hallituksessa vahvasti.
Ja sitten myös toinen mikä on meijän elämässä mukana todella paljon: VPK. Eli vapaapalokunta. Itse toimin hallituksessa ja naisosastossa. Mies toimii hälytysryhmässä. Eli häly saattaa tulla milloin ja mihin aikaan vaan ja yleensä jos vain pystyy niin lähtee. Ja takaisin tuloaikaahan ei tiedä lähtiessään. Paloasema on vielä kätevästi kodin lähellä ja päiväkodin vierellä, joten päiväkodillakin tyttö kahtelee piipaa-autoja ja näkyykö isiä. Myös autoja pitää käyä kahtomassa usein, ihan niinkuin ei olis koskaan nähnyt. 😀 Ja entäs kun lähteevät liikeenteeseen pillit päällä, tytön pitää olla ikkunassa kiinni että saa kuulla pillien äänet. Ja tunnistaa kyllä paloautot ja ambulanssit liikenteessä, ja iloitsee aina kun näkee. Voi tuota kolme vuotiaan riemua. :p
Miksi täyttää elämän näillä harrastuksilla? Siksi kun tykkää todella kovasti. Molemmat harrasteet on sellaisia että pitää todella nauttia siitä mitä tekee. Minultakin monesti kysytty, saako mitään korvausta kun päivystetään. Ei saa kuin hyvänmielen ja ruoan ilmaiseksi. Ja se ilo mikä tulee siitä auttamisesta. 🙂 <3